Luoja ee laeskoja elätä, oel ennen aekaan paljo käätetty laase, kun jottae hommoo alotettiin. Töetä tehtiin pienellä muatilalla, kun niitä pit tehhä. Monesta mökistä mies ja aekamiespoejat käv lisätienestillä mehtätöessä, pöllinparkkuulla, ja alakopa olla jo muitahii työpaekkoja. Meejjän kylältä kävivät meejjerillä, Soenlahen tiiltehtaalla, ja kaapungissa rakennuksilla tae varastoessa. Emännille oel huushollin ja elukoehin hoejjon kansa tekemistä niin paljo, että muuvalle hankkeeseen eevät revennä.
Minullakkii ensmäeset hankkeet oel parina kevväänä pöllinparkkuuta, sae vähäsen ommoo rahhoo. Sen jäläkeen varsinaesiin kuukaaspalakkatöehin haettiinnii aena kottoo. Oon kehuva retostanna, että kun ensmäesen kerra värkkäsin työhakemusta, oel ikkee jo yil kolomekymmentä. Sillonnii kokkeelin vuan kepillä jiätä paekanvaehos mielessä. Koolupohjoo kun oel kansakoolun seehtemän luokkoo ja kahen viikon jatkokurssi piälle.
Nuapurin mies oel meejjerillä töessä, ja yhtenä päevänä se tuil sanomaan että juustolassa oes töetä. Polokasin pyörällä meejerille ilimottaatummaa, ja seoroovana päevänä alako työt. Emmentaalia viännettiin ensmäenen vues. Yheksänkymmenen kilon tahkot kiänty keppeesti, kuhan otteet oppi. Kellaroennissa juustoja pestiin ja sen verran kokkeelin sitähii hommoo. että oel ammattitaetoo sen jäläkeen saanassa naesten selekiin pesussa. Nykyvään on selät luajentunna, vae liekkö kunto huonontunna, kun ee ennee oo oekeen mielenkiintoo siihen hommaan.
Edamia ruvettiin tekemään sitte seoroovana vuotena, ja olin siellä töessä armeejaan asti. Ykstoesta kuukaatta armeejassa pit olla, ennenkun laskivat poes. Sinnehhii oes voenu jiähä, vuan ee ne hommat niin paljo kiinnostanna. Sen jäläkeen niittelin koetmökillä kaaroo, ja eekös yhtenä päevänä kylän kaappijas tullu pellolle huastammaan, että Keskon viljankuivaamoon pitäs suaha äkkijä apuva. Eehän siinä muu aattanna, kun lähtee sinne. Kun jyvät oel siltä syksyltä kuivattu, oel miehen tarvista varastolla. Tuoretavaravarastolle vuojen piästä , tuas vues ja vänkäsivät myömään ja sitä tehen tuoretavaraostajaks. Kansakoolussa opittu rosenttilasku oel jollonnii tarpeen, vuan kun järki ja muisti pelas ja hyvästi pärjättiin.
Kolome vuotta Iisalamessa, konttuuri ja varasto siellä lopetettiin. Sitte tuil soetto Tampereelta, vuan sen jäläkeenen aeka onnii ihan oma lukusa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti