Vaekka savvoo huastetaan vielähii esmerkiks Iisalamen seuvulla, ee se oo ennee samanlaesta, kun minunnii ollessa poloven korkusena. Sillon ee tekemisijä ja olemisija hoastettu yhellä sanalla, vuan lisättiin kuvvaeleva ilimasu. Oel se vänkee kuultavoo, kun joku turpavärkistää lööhä piästel juttuva.
Juosta nylykytti, kävellä ruhnitti, syyvvä mäeskytti, naaroo hörötti, muata rujotti, juuvva rullitti, istuva nakotti, laaloo hoelotti, itkee vollotti, kehuva retosti, huasto levveesti, kirota pärryytti, kahtoo möllötti, seestä röhnötti, kusta lorotti, purra rooskutti, immee lutkutti, lukkee porruutti, puota mätkähti, kuatuva rojahti, pierasta törräätti, rykiä rööskytti.
Oelhan näetä. Nuo tuossa luvetellut oel enimmäkseen vähä ilikeetä kuvvaeluja, joeta käätettiin jonnii immeisen toelaeluista, kun ee se ite ollu kuuloettäesyvellä. Suatettiin niitä käättee nuamatustennii käätöstä hillihtemmää: mittee se siinä.....
Kaekille tekemisille oel kuitennii paljo kuvvaeluja, joeta käätettiin aena tilanteen mukkaan.
Sitte oel paljo sanoja, jotka jo itessään oel kuvvaeluja tekemisistä: luahustaa, puasoo, haakkuu, räkyttää, nyhjöttää, riekkuu, toljottaa, noetuu, hoeloo, köllöttää, tihrustaa, kuahuiloo, haekaeloo.
Niitähii oel niin paljo, että kaekkiin muistaminen ja luvetteleminen on mahotonta.
Sitte oel vielä sananlaskut ja sanonnat, joeta käätettiin, jos sattu tilanteeseen sopimaan. Osa niistä on koko Suomessa käätettyjä.
Olokoon tässä esmerkkinä paekallisesta sananlaskusta Iisalamesta: Hajos ku Hujasen paska Poroselän jiällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti