tiistai 25. lokakuuta 2016

Savvoo oekeessa paekassa



Näehin vueskymmeniin varrella, joena minnäe oon elännä, on tullunna jollonnii savon kieltä kuultuva tilanteissa, jotka on hytkäättännä ja jiäny mieleen.                                                          
Hämmeenlinnassa armeijassa ollessa , pyhäsenä syyspäevänä vuonna -63. Tuvassa oel hilijasta, Alokas Hämäläenen, joka oel savolaenen, oel veevoomassa kirjettä morsmaekulleen. Kesken kaeken se issoon iäneen kysy: mitenkä se oo mae lavi kirjotettaa? No onneks oel paekalla kieltaetosia, joelta tuil pulumaan apuva.
                                                                                                                      
60-   luvulta nii´ikkää jäe mielee Kuopijon teatterista My Fair Ladyn  esitys, jossa Elizan ossoo viijjessään Auli Poutiainen kiekas murrelaalussa: oe voe kun se oes mukavoo. Ylleisöllä aenakii oel mukavoo.

Yil kolomekymmentä vuotta sitte ee ollu vielä näetä muunmualaese näkösiä immeisiä palavelupaekoessa. Iisalamen pohjospuolella oel kahvila Timosaurus. Yhen kerran kulukiissa pistäävyn jottae ostamaan. Tiskin takana oel tummaihonen intialaesen näköne poeka. Vaehtorahhoo antaessaa se oel kohtelias: Olokeepa hyvä! Tumman ulukomualaesen näkösen poejan suusta savolaenen ilimasu kuulosti niin mukavalta, että hekottelin iäneen vielä aatolle piästessä.                                                           
Äetin assuissa viimesiä vuosijaan yksinään alettiin ihmetellä kun se tuntu kiireeseltä, jos soetti sille miärättyyn aekaan illasta. Sitte selevis, että sehän oel hurahtanna Kaaniisiin ja Rohkeesiin. Voe tokkiisa, että se oel elävee savvoo kun se piäs kuvvaelemmaa sarjoo meelle. Ritke tek sitä ja tätä, Rooke sano Ierikalle jottae ja niin poespäen. Voe kun nekkii selostukset oes tallennuksessa, ne oes savolaesta kiel`kulttuuria parraimmillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti