Ee se mualaespoejan,savvoo ikäsä huastaneena, ollu nii heleppoo v.1970 Tampereen seuvulle soppeetuva. Siihen aekaanhan savvoo viäntäjiä piettiin kaekkee muuta ku oekeena immeisinä.
Minähii muutin työn perässä ja olin het immeisten kansa tekemisissä, nokakkain ja puhelimessa. Siinä pit olla tarkkana, että ee suusta lipsahtanna viäränlaesta sannoo. Toeselta puolen katottuna alakuun tuil paekallisia ilimasuja, eekä sitä ilennä kysyvä, mittään se tuo tarkottaa. Piättelemällä sae usseemmite seleville, mittee toenen tarkotti, vuan tuilhan niitä viärinymmärryksiäkkii. Ite en vieläkää ossoo sannoo esmerkiks, että vartoos vähä!
Sitte reelut paerkymmentä vuotta sitte murteet alako tulla muotiin, vaekkapa Asteriksin ja Aku Ankan savonkielelle kiäntämisen jäläkeen. Minnäe huomasin, että kaapparatsuna toemiissa savolaesen sanan oekeeseen kohtaan lipsaattamisesta oel kummasti hyötyvä kaapanteossa.
Pietään murteet käätössä ja kunniassa, ne elävöettää immeisten vuorovaekutusta, niihhän sitä hienosti sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti