Ee sitä osanna kukkaa seehtemänkymmentä vuotta sitte kuvitellakkaa, minkälaeseks puhelin kehittyy. Meejjännii kylällä oel pitkään aenoo puhelin kylän suurimmassa talossa. Ite kone oel seenällä, kammista pyöräätettii ja pyyvettiin keskusta yhistämmään tarvittavvaan numeroon. Elläenliäkär ja immeesliäkär oel niitä, joelle pit joskus soettoo. Muut asijat hoejettiin ylleesä kaapunnissa käävessä. Terveesijä ja kuulumisija ee kääty soettelemassa, ja muutama tappaas oel semmonen, että talosta tuotiin sannoo soetosta jostaen tärkeestä asijasta. Kaakopuhelut oes pitännä tilata, eekä semmosta meeltä millonkaa käätetty. Posti kuluki vielä sillon ja asiat hoijettiin kirjeellä. Viiskymmenluvulla kylälle tuil kaappa ja sinne tietennii puhelin. Kaapassa käävessä hoejettiin puhelinasijattii ja sen kaatta puhelimen käättö lissäänty.
Pikkuhilijoo alako puhelimija tulla monneen talloon ja mökkiin. Kylälle laetetttin yhen mökin seenään keskustaalu. Monta vuotta se toemi niin, että keskusta hoeti ja päevysti mökin vuokralaeset, ensin pari naesimmeestä ja sitten pariskunta. Oeskoon ollunna kolomen-neljäkymmenen liittymän töpselit parraemmillan. Sitten alako aatomatisoenti ja kyläkeskusta ee ennee tarvittu.
Minun puhelimen käättöen lissääty vasta 65- Keskon aekana. Aekasemmissa työpaekoessa oel puhelin, vuan eehän sitä suanu käättee ommiin puheluihin, ee tullunna ies mieleen. Armeejassa puhelin oel päevystäjän pöövvän luona käätävällä. Aenoo joka soetti oel kummitäet Helsingistä. Kun puhelu tuil, päevystäjän huuto kuulu koko kerrokseen, että naeset soettaa. Keskolla puhelimesta tuil sitte työkalu, kun piäsin tukkumyöjäks Iisalamessa, ja ostajaks myöhemmin Tampereella. Puhelut tuil keskuksen kaatta, vuan lähtevät tietennii mustan puhelimen numerokiekkoo veevoomalla. Kolikoella toemivia puhelinkoppija oel, vuan kaakopuheluita käätiin soettamassa vielä pitkälle 70-luvullakkii lennättimestä.
Ommaan huusholliin ostettiin puhelinosake ja näppäenpuhelin 1974. Vaehoen hommija myyntimieheks ja puhelinasijat hoijjettiin konttuurilla käävessä. Kun siellä käev, siellä suatto olla soettopyyntöjä iso nippu. Osan niistä ennätti hoetoo, osa jäe oottamaan ja lissee oel tullunna samanlaenen kasa. Kaekki oel hoejjossa, eekä kellää ollunna hoppuva. Vuan se muuttu matkapuhelimmiin aekaan. Muutaman vuojen aekana kaekille tuil kiire. Jos ee vastanna puhelimmeen tae ottanna yhteyttä heti eekä viijjeestosta päevä, tuil heti noottija. Sillon oel toesmiehen tunnusmerkkkijä BMW, NMT, ja HIV. Minulla ee ollunna muuta kun NMT. Kännykät tuil käättöön 90-luvun alussa. Vaemo sae ensmäesen kännykkäsä -99. Ja hetihän se oppi sitä käättämään. Kun pitkä lasku tuil, ehän minä malttanna olla laskemata, kuinka monta tuntija se on kuukaaven aekana ollu puhelimessa. Aena puhelinlaskun tultuva suatiin sillon alakuun iänekäs keskustelu aekaan. Laskua kerty, vaekka oel jos jonniinlaesta puhepakettia ja ilimasta aekoo.
Vielä tuolta NMT:n aejjalta on tappaas, jota ee suatu selevitettyvä. Lähin aekasi uamulla työreessulle Lahteen. Oel liukas keli ja vaemo uattel varmistoo, oonko piässynnä perille. Naesiän vastas: "Tämän matkapuhelimen sijainti on jossain Baltiassa, emme saa yhteyttä." Kun vaemo sae minut sitte uamupäevällä vastoomaan, tuil äkästä iäntä, että missä sitä oekeen ollaan?! Operaattorikkaa ee osanna asijoo selvittee.
Niihin pitkiin puhelinvuosiin jäläkeen en vieläkää rupattele liikoja puhelimessa. Asijat asijoena tiiviisti ja sillä hyvä. Vaemollekkii soetin aekanaan töehin harvoen, nyttii sen reessussa ollessa soetan vuan jos on asijoo. Nuita älypuhelimia vierastin aeka pitkään, vuan nythän ne alakaa olla asijoehin hoejjossa melekeen pakolliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti