Saetta pootoo, saetta pootoo... hoettiin penskana, kun ennustettii ilimoja päevänkakkaran valakeeta terälehtijä nyppimällä. Ohhan sitä tähän ikkään tullessa nähny monellaesta kelijä, vuan aena on satteen jäläkeen tullunna poota.
Äet pelekäs ukonilimoo, puhu Jumalanilimasta ja kun oekeen rässäätti kohalla, rukkoellii varjelusta. Minullahhii oel jonnii aekoo alle kymmenvuotijaana pelekoo, ukonilimalla suaton männä peeton alle kuurottammaan. Paer kertoo on sattunna aeka lähelle. Kerran heenäpellolla salama löe heenäseepääseen. Yks terävä rässääs ja koko seepäästä ee jiännä jälelle kun mustunu riuku. Heenättii pölähti taevaan tuuliin. Jottaen neljäkymmentä vuotta sitte oltiin kahen perreen voemalla retkeelemässä Ruunaankoskilla. Piettiin kahvitaakoo mäntykankaalla. Oel haatova tyyn ilima, ee oekeen pilivee missään. Yhtäkkijä räsähti, tae oekeestaan pamahti, niin että löe korvat lukkoon. Molempiin perreehin kymppivuotijaat poejjat löe maehin siinä silimänräppääksessä, vuan myö armeejan kääneet miehet ee ennätetty evvee räppäättee. Kun siitä tolokuttiin asijoo selevittämmään, nähtiin, että salama oel iskennä issoon petäjään viijenkymmenen metrin piässä. Ylläältä alas asti oel pitkin runkoo kuarnaan tullu semmone viijjen sentin ura. Ukonilimoo ee tullunna, eekä ruvenna satamaan.
Oekeen kovan ukkosmyrskyn alle en oo jootunna, vuan jäläkijä oon nähny montae kertoo. Aeka usseen on pahimmat myräkät suanu naesen nimen. On jiäny mieleen Asta, 30.7. 2010. Liikuttiin aatolla sen jäläkeen itärajan pinnassa ja oelhan siellä jiäny näkösälle melekoset urat. Parsattoo metriä levveelti oel petäjikköö männy silleeks. Suurin osa oel männy poekki kun tuiltikut muutaman metrin korkeuvelta. Vaen muutama pikkunen sitkee oel siellä tiällä kallellaan pystyssä. Myrsky oel kulukenna mehtijä pitkin, yhtään talloo ee siellä kylällä ollu hajottanna.
Vaekuttavin luonnonnäätelmä on ollunna revontulet. Yhtenä tammikuisena yönä, kuuskymmenluvun alakupuolella, kävelin Iisalamesta ittään koetmökille. Oel tääsin selekee pakkasyö, kuukii taes paestoo. Koko sen toestatuntisen aekana loemusivat revontulet koko taevaankannen tääteesenä. Oel siinä monenlaesta kuvijoo, liikettä ja monellaesta väriäkkiin. Oon kuullu asiantuntijoehin väettävän, että revontulista ee kuulu iäntä. Kyllä niistä kuulu välillä voemakastakii rätinätä. Halamemäen piältä näky koko taevas joka suuntaan. Seesatun kahtomaan. Oel se niin mahtava näätös, että rupes jollaen laella pelottammaannii.
Mualikylissä assuissa ee revontulija niä ja mitä oon joskus nähnykkii, ee ne tuon jäläkeen oo näättännä miltään. Voe jos oes ollunna kuvvaasvälineetä siihen aekaan ja vieläpä matkassa, niin oeshan siitä jiäny aenutloatunen tallenne. En löövvä mistään tarkkoo päevämiäree, enkä ies vuottakaa, tuolle yölle. Voespa tuommosen järjestee ja näättee japanilaesryhmille, niin pienen rahan puute oes jonniiaekoo poekessa. Eehän tuota tiijjä, suunnittelu on käännissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti