tiistai 13. joulukuuta 2016

Kahvin ryystäjät

Kahvi on ollunna savolaesillekkii aena melekonen elämän eliksiir. Sitä on juotu koetoloessa, tarjottu vieraelle, keetetty mehtäkämpillä, nuotiolla, jotoksilla, kaekenlaesilla vaelluksilla, ja jos vaekka missä. Ee kaet oo ollunna piot mistää kotosin, jos ee oo kahvia ollu tarjolla.                                          

Itellän on ensmäenen muistiin jiäny kokemus kahvista, kun mulle kahvikuppiin sipullettii pulloo, laetettiin pikkunen lorraas kahvia, hyvänlaesesti sokeria, ja piälle maetoo. Lusikalla tuota pullasoppoo suuhun pisteltiin, vae lienenkö osanna jo ite syyvvä. Taesin olla jo kooluijässä, ennenkun aloen juuva muuten kahvia. Onhan tuota sen jäläkeen tullu rullitettuva muutama kupillinen.                
Meellä kotona oel pyöree kupaerpannu hellan nurkalla aena. Kahvinjuonnille oel aejjat, uamu-, päevä- ja iltakahvit. Pannusta otettiin porot poes kerran päevässä ja pannu huuhtastiin. Muina kertona lisättiin pööniä sumpin piälle ja pannuva käätettiin tulella. Kun nuapurin emäntä pistääty, lorraatettiin pannuun reelusti vettä. Sillon voe käävä nuapurissa ihan nuin vuan, sopimata. Kaekki oel kuitennii juonna kahvia justiisa lähtiissä, vuan jos ee tarjottu, siitä sae kylältä kuulla. Hella oel rinkihella, jossa pannun tae paan pohja oel avotulen piällä. Hellakookulla lisättiin tae vähennettiin rinkijä, niin että reekä oel astian pohjalle sopivan kokonen.

Kahvia ostettiin kaapasta alakujaan vihreenä papuina. Rännälillä pavut sitte puahettii. Rännäer oel hellalla tulella. Sen sisäpuolella oel siivet ja kammilla pyöräätettii tuon tuostaan, että pavut puahtu tasasesti. Vahtimata jiänyt jonnii kerran kärähtikkii ja tuppaan levis melekone katku. Puahettuja papuja laetettiin kahvimyllyyn, mylly reesiin välliin ja eeku pyöritettiin. Siitähän tuil pannuun sopivoo kahvijaahoo. Isot poejat joskus huaveil, että voe kun luoja oes luonu kahvimyllyks. Saes olla aena naesten reesiin välissä. Kahvia jaahettiin aena sen verran, kun pannuun sillä kertoo tarvittiin.

Seoroova vaehe oel se kun alako suaha valamiiks puahettuja papuja. Melekonen ihme mahto olla kaappoihin ilimestyny sähköllä toemiva mylly, jolla pavut surraatettiin  jaahoeks. Kahvimyllyt alako jiähä hyllyyn  ja nykyvään ne ovat kerräelykohteeta. Sitte tuil kovia, elikkä vakkuumipakettia, valamiiks jaahettuna. Paketin koko suurentu puoleen killoon, siihen asti se oel varttikilon paenonen.

Pehmeen paketin aekaan viiskymmenluvulla niissä oel pahvisia tukilappuja. Niissä oel sitten er puahtimoella monenlaesia kerräelykuvia. Oel perhosia, lintuja, pelikorttija ja jos vaekka mitä. Sitte Paalinki keksi kaekkiin aekoen maenostamisen. Heijjän kahvipaketissa alako olla aatonkuvia, Niistä tuil parraemmillaa melekonen puumi. Vaehossa voe harvinaesemmalla kuvalla suaha monta ylleesempöö kuvvoo. Usseen käv  vuan niin, että seoroovalla viikolla se harvinaesempi oel sitte jokkaesella.

Meejän kylän kaappa oel Keskolaenen kaappa ja sieltä ee suanna Paalingin kahvia, niin että kahvi ja aatonkuvat pit hakkee kaapunnista. Kuvia tuil kuitennii kerräelykansijo melekeen tääteen. En oo vieläkää antanna niitä lastenlastenlapsillekkaa.
Savolaespoeka oel aekonaaan Hämmeessä kylläelemässä. Kahvipöövvässä arvostel iäneen: -On tiällä kovvoo vettä, kun ee siihen jiä ies kahvi makuva.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti