Savvoo oekeessa paekassa

Näehin vueskymmeniin varrella, joena minnäe oon elännä, on tullunna jollonnii savon kieltä kuultuva tilanteissa, jotka on hytkäättännä ja jiäny mieleen.                                                          
Hämmeenlinnassa armeijassa ollessa , pyhäsenä syyspäevänä vuonna -63. Tuvassa oel hilijasta, Alokas Hämäläenen, joka oel savolaenen, oel veevoomassa kirjettä morsmaekulleen. Kesken kaeken se issoon iäneen kysy: mitenkä se oo mae lavi kirjotettaa? No onneks oel paekalla kieltaetosia, joelta tuil pulumaan apuva.
                                                                                                                      
60-   luvulta nii´ikkää jäe mielee Kuopijon teatterista My Fair Ladyn  esitys, jossa Elizan ossoo viijjessään Auli Poutiainen kiekas murrelaalussa: oe voe kun se oes mukavoo. Ylleisöllä aenakii oel mukavoo.

Yil kolomekymmentä vuotta sitte ee ollu vielä näetä muunmualaese näkösiä immeisiä palavelupaekoessa. Iisalamen pohjospuolella oel kahvila Timosaurus. Yhen kerran kulukiissa pistäävyn jottae ostamaan. Tiskin takana oel tummaihonen intialaesen näköne poeka. Vaehtorahhoo antaessaa se oel kohtelias: Olokeepa hyvä! Tumman ulukomualaesen näkösen poejan suusta savolaenen ilimasu kuulosti niin mukavalta, että hekottelin iäneen vielä aatolle piästessä.                                                           
Äetin assuissa viimesiä vuosijaan yksinään alettiin ihmetellä kun se tuntu kiireeseltä, jos soetti sille miärättyyn aekaan illasta. Sitte selevis, että sehän oel hurahtanna Kaaniisiin ja Rohkeesiin. Voe tokkiisa, että se oel elävee savvoo kun se piäs kuvvaelemmaa sarjoo meelle. Ritke tek sitä ja tätä, Rooke sano Ierikalle jottae ja niin poespäen. Voe kun nekkii selostukset oes tallennuksessa, ne oes savolaesta kiel`kulttuuria parraimmillaan.

Savolaesen soppeetuminen

Ee se mualaespoejan,savvoo ikäsä huastaneena, ollu nii heleppoo v.1970 Tampereen seuvulle soppeetuva. Siihen aekaanhan savvoo viäntäjiä piettiin kaekkee muuta ku oekeena immeisinä.      

Minähii muutin työn perässä ja olin het immeisten kansa tekemisissä, nokakkain ja puhelimessa. Siinä pit olla tarkkana, että ee suusta lipsahtanna viäränlaesta sannoo. Toeselta puolen katottuna alakuun tuil paekallisia ilimasuja, eekä sitä ilennä kysyvä, mittään se tuo tarkottaa. Piättelemällä  sae usseemmite seleville, mittee toenen tarkotti, vuan tuilhan niitä viärinymmärryksiäkkii. Ite en vieläkää ossoo sannoo esmerkiks, että vartoos vähä!

Sitte reelut paerkymmentä vuotta sitte murteet alako tulla muotiin, vaekkapa Asteriksin ja Aku Ankan savonkielelle kiäntämisen jäläkeen. Minnäe huomasin, että kaapparatsuna toemiissa savolaesen sanan oekeeseen kohtaan lipsaattamisesta oel kummasti hyötyvä kaapanteossa.

Pietään murteet käätössä ja kunniassa, ne elävöettää immeisten vuorovaekutusta, niihhän sitä hienosti sanotaan.