keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Savon kielen iäntäminen

 

Savolaessa puhheessa ee sua vahingossakaa käättee kirjakielen sanoja, ne pittää kiertee tae oekasta. Usseen kun oon sanonna olovaen savolaenen, minulle on tarjottu Kauppinen-Kaappinen- Kuappinen nimenmuutosjuttua. Eekä moenkaa ymmärrä mistee siinä on kysymys. Au-iänne oekastaan aa- iänteeks ja kaappi on kuappi. Maailma on vaekee sana niille, jotka yrittää kiäntee sen savoks. Maa on mua ja ilma on ilima. Muailima on vaekee ja liian pitkä, ja niin se on sitte mualima. Lottovoettaja halus aekonaan nähä maalimaa.  Voep olla olemattakii-  oel yhessä savolaesjutussa. Savolaeset ee sano: olematta, vuan olemata. Elikkä savolaesittaen tuo oes: voep olla olematakkii.                                                    

D-kirjainta, eli pehmeetä T:tä, ee savolaenen kiel kiänny sanomaan. Sen paekalle laetetaan T vuan jos yritettään puhua kirjakieltä: sytän, sytämmeen. Puhheessa se on syvän, syvämmeen, joskus syömmeen. Jossaen sanoessa D jätetään poes: kodan, koan. Kahen vokkaalin iäntämisissä muuttuu: aa- ua, aamu-uamu.  ai-ae, kaivo-kaevo.  au-aa, kaukana-kaakana.   ei-ee, eilen-eelen.  oi-oe, koivu-koevu. ou-oo, Jouko-Jooko.  äi-äe, äiti-äeti/äet.   ää-iä, pää-piä.  Ii:t ja uu:t eevät muutu puhheessa monessakkaa sanassa. 

Leevveentä savvoo huastetaan Ylä-savossa, eekä puhheessa viännettäkkää ennee oekeen kiverästi. Tuo viäntäminennii on veäntämistä. Kuopiosta etelään alakaa olla jo er kieltä. Minullehhii on esmerkiks öylön ihan ooto ilimasu. Kun savvoo yritettään kirjottoo, oon sanonna, että kirjottakkee niinku puhutta. Usseen luullaan, että mie ja sie kuuluu savon kieleen. Mie-alue alakaa ittään päen männessä ja siitä kaakon suumtaan aena Kotkaan asti. Pohjos-Karjalaeset eevät halua olla savolaesija, vaekka kielessä on paljo sammoo. Errookii on. Kirjakielessä kun sanotaan: osaa, savolaenen ossoo, ja pohjos-karjalaenen sannoo: osovaa.

Savon kielen rohveetta Unto Eskelinen toe savon murteen kirjottamisseen j:n,  olj, tulj, mänj. Ukot Kuopion torillakkaa ee sitä jiitä puhheeseesa sua sopimaan, vuan nuo kuulostaa: oel, tuil, mäen (män). Veljmiehessä se suap olla, kun se on virallinen muoto. Yks ooto sana, on kuulemma jossae päen käätössäkkii, on öylön. Tavvoo Savvoo -kirjassa on usseeta ei-alakusija ilimasuja, ..., ei harakalle... Kyllähän savolaeset sannoo: ee , ee harakalle eekä seepäälle... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti