Monet nykyset eläkeikäset ovat muistelleet lapsuuven aekasija kesijä lämpiminä, vuan nyt on tuommoset puhheet ollu pakko lopettoo. Muutaman viime kesän kolomenkymmenen asteen päevät ovat vieneet lämpimän kokemisen jonnekkii uuvelle aluveelle. Palohan se nahka hilseelle asti ennennii, aenakii heenäpellolla, vuan aenakii Savon puolessa se oel ihan normaalija elämätä. Ilimaston muutoksesta ee hölisty vielä puoleen vuessattaan. Luonnosta otettiin ennusmerkkijä siän ennustamisseen. Tulukihteminen oel perimätietoo ja kuluki isältä poejjalle tietona. Talaven ilomoja laetettiin muistiin ja ennusteltiin seoroovan kesän säetä: -jos talavisiisa tulloo. Allakassa oel monta merkkipäevee, joehin ilimoella oel merkitystä. Kynttilänpäevä, Paavalinpäevä ja Matinpäevä oel aeka monessa kevvään siän ennustuksissa. Kessee jo piäteltiin Urpon päevästä. Syyspuolella niitä oel Pärttylistä Mikkelinpäevän kaatta kekriin. Liisan liukkaat ja Kaesan kaljamat oel syksyn vitsaaksija. Lumen tulloo oon minähii ennustellu Tapion riihenpuinnista. Syksyllä, kun tuul puisteloo neolasija ja roskija tien laejoille oekeen kasoeks asti, se on Tapion riihenpuintija. Siitä kun laskoo seehtemän viikkoo etteenpäen, sattaa lunta aenakii saman verran kun on roskoo. Tiällä meelläpäen tahtoo sae tulla sillon vetenä. Oon puolustellu sillon, että paer astetta kylymempi ilima, niin lunta oes tullunna. Aekanaan ratio oel aenoo missä siätä virallisemmin ennusteltiin. Eehän ne saekuurot ja matalapaeneet totellu liänin rajoja. Yksii isäntä oel niittännä hehtaartolokulla heenee, kun ratiossa oel luvattu pootoo. Vettä sattoo lojotti sitte melekeen kuiville heenille. Isäntä tempas sillon toosan pirtistä pihalle ja ärjäs, että katoppas nyt!
Töllöttimen tulo ja ennustukset karttoen kansa opetti aenakii minulle siäilimijöehin kulusta paljo. Sennii, mitenkä on mahollista, että matalapaene satteeneen kulukoo lännestä ittään, vaekka tuuloo ijästä!
