Liäkkeetä monneen vaevaan

Viiskymmen- luvulla ee liäkärissä purjattu yhtämyötääsä. Liäkkeetä haettiin apteekista kuitennii monneen vaevaan ja taeshan luonnonliäkkeetäkkii olla käätössä. Tervoo ja monenlaesija haateita käätettiin ulukoesesti, pikiöljyvä taejettiin ottoo yskään suunnii kaatta. Kanvertti oel ylleesliäke, sitä otettiin sokerpalassa tae tiputettiin kuumaan vetteen ja ryypätä korraatettiin. Punanen mikstuura oel vähäsen samanlaesta, ee ihan yhtä ätäkkätä ottoo kun kamfertti. Valeriaana oel mahaliäkettä. Kaekille nuille vietiin tyhjä lasipullo apeekkiin. Ee kaet siitä suanu hintaan halavennusta, eekä siihen pulloon tippoja laetettu. Se oel sen aekusta kierrätystä.                                                                                           
Maer-mummun käet jo vähäsen vapis kun se lorraatti kanverttia kuppiin aeka reelusti ja ryyppäs sen. Tuumas sitte: - Eepä meenanna perse noosta penkistä. Mulle oel huastettu että kissat tykkee valeriaanasta ja minähän en malttanna olla kokkeelemata. Muutama tippa matolla sae kissan ihan hulluks. Se hankas ihteesä mattoon ja moorus. Äet tuil tuppaan ja äemistel kissan toohuva, ja se sae äkästä lähtöö pihalle. En tunnustanna.                                                                                 Kolotuksiin ja särkyihin oel ylleesliäkkeenä Hota-puluver. Pussissa oel väerkuvana intijaani ja puluver oel paperlipukkeessa. Se aakastiin ja taetoksesta valutettiin suuhun ja veellä huuhottiin kulukusta alas. Paljo sitä käätettiin, taejettiin ottoo jollonnii kaeken varaltahhii. Nykyvään se oes kovvoo huumetta. Asperiiniä alako olla, sittäe taes suaha iliman resettijä. Kaeken mualiman rokkoja ja kulukutaatija saerastettiin ja minnäe joovuin syömään monta penisilliini-kuurija. Lapshalavaaksesta meenas tulla epitemija ja kaekkiin pit käävvä ottamassa siihen liäke sokerpalassa. Meellä oel yskänliäkkeenä Mustanparran yskänliäke. Yskee oel melekeen aena ja liäkkeennii käättö melekeen jokapäevästä. Isä oel kerran pimmeessä ryypännä pullon suusta ja erehtynnä ottamaan huavanpuhistusaenetta. Vuahtoo oel tullunna molemmista päestä, vuan oel yskäkii lähtennä.                                                     
Äet voetel mustoo pahalle haesevoo tököttiä , Iktyöl-salavoo, turvotuksiin ja huavoehin. Minnäe saen kerran ruosteesen naalan jalakapohjan läpi. Äet laetto siihen Iktyöliä ja pan kiäreen. Oel se niin kippee, ettee jalakoo kärsinnä muahan panna. Vuan ee se tulehtunna ja parantukkii viikossa. Liäkäriin ee mänty muuta kun piä kaenalossa.                                                                                                 
Koolusta kun kuulu, että jollaen oel ollunna piässä täetä, se ties hoetokuurija. Äet tupsutti täästuhhoo piähän, annettiin vähäsen aekoo vaekuttoo ja saanassa pestiin poes. On melekonen ihme, ettee piä pehminnä tämän enempee.

Ilimoja piisoo

Monet nykyset eläkeikäset ovat muistelleet lapsuuven aekasija kesijä lämpiminä, vuan nyt on tuommoset puhheet ollu pakko lopettoo. Muutaman viime kesän kolomenkymmenen asteen päevät ovat vieneet lämpimän kokemisen jonnekkii uuvelle aluveelle. Palohan se nahka hilseelle asti ennennii, aenakii heenäpellolla, vuan aenakii Savon puolessa se oel ihan normaalija elämätä. Ilimaston muutoksesta ee hölisty vielä puoleen vuessattaan.                                                    Luonnosta otettiin ennusmerkkijä siän ennustamisseen. Tulukihteminen oel perimätietoo ja kuluki isältä poejjalle tietona. Talaven ilomoja laetettiin muistiin ja ennusteltiin seoroovan kesän säetä: -jos talavisiisa tulloo. Allakassa oel monta merkkipäevee, joehin ilimoella oel merkitystä. Kynttilänpäevä, Paavalinpäevä ja Matinpäevä oel aeka monessa kevvään siän ennustuksissa. Kessee jo piäteltiin Urpon päevästä.  Syyspuolella niitä oel Pärttylistä Mikkelinpäevän kaatta kekriin. Liisan liukkaat ja Kaesan kaljamat oel syksyn vitsaaksija.                          Lumen tulloo oon minähii ennustellu Tapion riihenpuinnista. Syksyllä, kun tuul puisteloo neolasija ja roskija tien laejoille oekeen kasoeks asti, se on Tapion riihenpuintija. Siitä kun laskoo seehtemän viikkoo etteenpäen, sattaa lunta aenakii saman verran kun on roskoo. Tiällä meelläpäen tahtoo sae tulla sillon vetenä. Oon puolustellu sillon, että paer astetta kylymempi ilima, niin lunta oes tullunna. Aekanaan ratio oel aenoo missä siätä virallisemmin ennusteltiin. Eehän ne saekuurot ja matalapaeneet totellu liänin rajoja. Yksii isäntä oel niittännä hehtaartolokulla heenee, kun ratiossa oel luvattu pootoo. Vettä sattoo lojotti sitte melekeen kuiville heenille. Isäntä tempas sillon toosan pirtistä pihalle ja ärjäs, että katoppas nyt!                                                                                                   
Töllöttimen tulo ja ennustukset karttoen kansa opetti aenakii minulle siäilimijöehin kulusta paljo. Sennii, mitenkä on mahollista, että matalapaene satteeneen kulukoo lännestä ittään, vaekka tuuloo ijästä!