On tuas yks vues männä humahtanna ja kiännettii allakassa uus lehti. Pelekosenniemellä tuossa väelpäevinä käätiin tappoomassa samoja ikävuosija, kun minnäe, elelevvöö Erkkijä. Erkki arvel, että eräpäevä se vuan lähenöö. Yhessä kuitennii tuumattiin, että vaekka ee olla ihan uuven verosija, jalaka noosoo vielä ja suu nappasoo.
Tuossa vuojen aluks tuntu olovan tuas julukisuuvessa puhetta sokerverosta. Putosin venneestä, enkä oekeen piässy selevyyteen laskooko ne sitä vae nostaavat. Käätän elleennii yhen pikkusirkku-palasen kahvikuppia kohen, siihen ee minkää sortin verot eekä terveesvoohotus vaekuta.
En muista toppasokerin aekoja, vaekka sokersaksit on vieläkii mökin seenällä. Aeka paljo sitä imeläkivvee käätettiin penskana ollessa. Kahvia vanahemmat immeiset ryysti tievaelta sokerpalan läpi, ja penskolle laetettii pullasopan sekkaan reelusti sokeria. Marjaruokiin piälle pit syyvessä laettoo sokerjaahoo ihan valakeeks asti. Savolaesten makkee ruoka ee aena tarkottanna imelämakkeeta, vuan melekeen kaekasta evväästä, jotka oel hyvänmakusia, suatettii sannoo: makkeeta ruokoo. Joka keetetyn paestaa, se makkeen maestaa, oel äetin paljo käättämä laase. Ja meellähän syötiin makkeeta ruokoo.
Hampaelle oel toes hupa se vaehe, kun pikkupenskoen tuttija kasteettiin sokervetteen, sokerjaahoon, jossaen vaeheessa limonaatiinnii. Rippikooluijässä alako ilimestyvä tekohampaeta. Kaekilla ee ollunna varroo niitä hankkija. Harvat hampaat, tae pahasti ruosteesen väriset, oel melekeen kaekkiin suussa jo alle kakskymppisenä.
Nuista aejjoesta on yil kuuskymmentä vuotta. On tuossa nyt tullu nähtyvä sekkii, että pikkuvaavalle ee tarvihe antoo lisättyvä, eekä "piilosokerija". Meejän neljännen poloven, nyt 2,5 vuotijas Väenö, on vasta nyt suanu maestoo ensmäesen kerran esmerkiks jäätelöö. Poeka on syöny tissistä piästyvään hyvällä ruokahalulla kaekkee, mitä on etteen laetettu. Marjat on kaekki männynnä iliman sokerija. Kuopijon torilla toessasyksynä poeka oel herättännä huomijoo, kun oel maestellu torikaappijaan karpaloeta ja sanonu, että nam. Kaapassa ee tarvihe karkkihyllyin eessä kuunnella kiukutteluva, poeka ee kiinnitä niihin mittää huomijoo. Kyssyy kylläkii pöövässä aeka usseen, mitä tuo on, mutta sannoo itehhii jostaen tarjottavasta, että aekuisten juttuja.
Elellään tuon isomummun kansa aeka vähillä makkeilla. Minnäe suan jottae hyvvee, kun sattuu vieraeta käämään ja niitä varten on jottae leevottu.
